Wim Wendersin ja Münchenin elokuva-akatemian opiskelijoiden yhteistyönä syntynyt elokuva kertoo elokuvan synnystä Berliinissä, missä Skladanowskyn veljekset rakensivat "Bioskop"-projektorinsa - samaan aikaan kuin Lumièren veljekset Ranskassa ja Edison Amerikassa. Näin he omalta osaltaan keksivät "elävät kuvat" omintakeisen runollisella, hellyttävällä ja hyvin "epäsaksalaisella" tavalla. Elokuva alkaa sadan vuoden takaisista ajoista ja päättyy vuoteen 1996, jolloin Max Skladanowskyn tytär Lucie kertoo hyvin muistamastaan isästään ja elokuvan varhaisista ajoista. Elokuva kuvattiin pääosin vanhalla 20-luvun käsin veivattavalla kameralla , parhaaseen mykkäelokuvien ja slapstick-perinteen mukaiseen tyyliin.